Mihin lokeroon kuulut, tai luulet kuuluvasi?

Olen monesti havahtunut miettimään itseäni ja mitä elämässäni on tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Moni asia on muuttunut ja eniten on varmasti muuttunut tapa jolla huomaan näitä muutoksia itsessäni. Tänä viikonloppuna on jälleen NLP-viikonloppu, eli istun opiskelemassa koko viikonlopun itseäni ja ympäröivän maailman menoa. Näissä hetkissä huomaan ajatukseni lähtevän aivan uusille kierroksille ja se on tarkoituskin. Kyseenalaistan itseäni ja toimiani, jonka jälkeen hyväksyn ne ja voin alkaa muuttamaan niitä asioita joita haluan muuttaa. Olen aina pitänyt itseäni hyvällä tavalla itsekriittisenä, mutta mitä enemmän itseäni tarkkailen, huomaan sen olleen harhaa. En kutsu itseäni enää itsekriittiseksi, vaikka sen voisi siksi tulkita, vaan puhun itseni havainnoinnista. Havainnoin itseäni ja tekemisiäni jatkuvasti paremmin, jonka vuoksi alan ymmärtämään itseäni paremmin. Ymmärrän paremmin miksi toimin kuten toimin ja vaikka en hetkessä saa läpi haluamiani muutoksia itsessäni, tiedän että olen ottanut ensimmäiset askeleet oikeaan suuntaan. On monia asioita joita toivoisin tekeväni paremmin ja tilanteita joissa voisin toimia paremmin, mutta vielä en ole niin pitkällä. Olen vieläkin jumiutunut vanhoihin kaavoihin ja vaikka ne kaavat alkavat hiljalleen kadota, eivät ne katoa hetkessä. Iso oivallus onkin että kaikkea voi itsessä muuttaa, kaikkea mikä ei ole fyysistä. En saa itseäni pidemmäksi, vaikka painoani voinkin hallita. Voin silti muuttaa miltei kaiken muun, ainakin kaiken mikä on oman pääni sisällä. 

Olen aiemmin ajatellut että en ole aamuihminen ja että aikainen työn aloitus on aivan helvetillistä. Nyt kuitenkaan siinä ei ole mitään haastetta. Heti ensimmäisen päivän kello 5.30 herätyksestä alkaen se on ollut helppoa. Herään mielelläni aikaisin ja minulla ei ole mitään tarvetta valvoa myöhään. Jos olisin sanonut 20 vuotiaana itselleni että näin tulee tapahtumaan, en olisi sitä uskonut. Ilmeisesti “luontaisen” aamuvirkkuuden voi muuttaa, tai ainakin minä siihen pystyin. Paljon varmasti merkitsee aito halu mennä töihin ja että sinne on kiva mennä. Jos se olisi jotenkin vastenmielistä, niin siinä tapauksessa asia voisi olla toisin. En tiedä, mutta oletan näin. Tämä esimerkki on aika pelkistetty ja se voi olla myös tottumiskysymys. Itse olin kuitenkin tottunut aivan eri rytmiin ja siltikään minun ei tarvinnut erikseen aamuherätyksiin totutella. Nyt olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen, koska olen aina aikaisemmin kotona ja iltaisin on enemmän aikaa tehdä kaikkea. Vältän aamuisin myös ruuhkat ja etenkin kesällä on upeaa päästä näkemään auringonnousu joka aamu. Tämä on hyvä näin. 

Tämä on tietenkin vain yksi esimerkki joka minussa on muuttunut ja myös esimerkki jossa muutos tapahtui jollain tavalla huomaamatta. Oikeastaan tuntuu että kaikki muutokset ovat tulleet huomaamatta ja luulen että se on johtunut siitä että en ole niitä vastustanut. Olen lähtenyt avoimesti kaikkeen uuteen ja en ole ajatellut että minulla on rajoitteita. Aiemmin saatoin ajatella että minun täytyy olla työssä myynnin ja asiakkaiden parissa, ja ajattelin myös etten ole järjestelmällinen ihminen. Ajattelin etten pysty pyörittelemään papereita kuin pakollisen verran ja että kaipaan vauhtia ja painetta päiviini. Nyt kun vastaan työmaalla taloudesta ja minun on pakko olla järjestelmällinen, huomaan olevani sellainen. Olen yllättäen erittäin järjestelmällinen ja nautin työstäni todella paljon. Työstä jossa nimenomaan pyörittelen papereita ja teen asioita järjestelmällisesti, enkä varsinaisesti näe asiakkaita, ainakaan myynnin näkökulmasta. Hämmennyn välillä tästä, ainakin silloin kun sitä ajattelen. Kaiken tämän keskellä tulee onneksi jatkuvasti huomanneeksi että omat oletukset itsestä ovat puutteellisia. En ole sellainen kuin luulin olevani, tai ainakaan niin rajoittunut kuin luulin olevani. Mikä ihmeen tarve on laittaa itsensä lokeroon ja sanoa ettei ole järjestelmällinen, ettei ole aamuvirkku, ettei ole urheilullinen, että on huono nimimuisti tai yhtään mitään muutakaan. Olen sellainen kuin olen ja huomenna olen jotain muuta. Minulla on kiinnostuksen kohteeni ja ne mitä haluan muuttaa, niitä voin muuttaa. Kerron usein että minulla on huono nimimuisti, mutta se ei ole totta. Sellaista ei ole olemassakaan, on vain muisti. Muistan tärkeitä asioita ja priorisoin omaa muistiani jatkuvasti. Nimet eivät ole minulle tärkeitä, vaikka joissain tilanteissa niiden muistamisesta olisikin hyötyä. Enemmän hyötyä minulle on kaikesta muusta prosessoinnista jota päässäni tapahtuu. Niin täytyy olla, koska en todellakaan muista hyvin nimiä.

Tästä on hyvä lähteä jatkamaan itsensä havainnointia ja löytämään uusia rajoitteita jotka voi heittää roskakoriin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s