Elämä muuttuu ja minä kehityn

Huomaan että kirjoittamiseni kehittyy jatkuvasti. Osaan koko ajan kirjoittaa paremmin, helpommin ja enemmän. Se on hyvä tunne. Se on tunne joka tulee esiin aina kun kehittyy jossain ja huomaa sen. Kun tajuaa sen yhden matikan yhtälön koulussa ja pääsee eteenpäin, kun huomaa että jaksaa taas juosta edes vähän pidemmälle kuin eilen. Elämässä on kehittymistä. Asiat menevät eteenpäin, eivät jumita paikallaan. Olen aina ollut halukas kehittymään ja omannut uteliaisuuden elämän salaisuuksia kohtaan. Haluan tietää miksi jotain tapahtuu ja miten minä siihen vaikutan. 

Tutkin siis elämää, tutkin miten minä siihen mahdun ja mitä minulle siinä tapahtuu. Tutkin menneitä. Mikä menneisyydessäni saa minut tekemään nyt sitä mitä teen? Olemmeko me kaikki vain tulosta lapsuudestamme ja ympäristöstämme? Mitkä ovat niitä asioita mitkä ovat minua ja mikä osuus on sitä minkä olen vain oppinut? Osana kehittymiseen liittyy myös muutos. Muutos niissä asioissa joissa haluan muuttua. Aina ei tarvitse muuttua, mutta olen huomannut joitain asioita joissa haluan muuttua. 

Olen huomannut onnistuneeni karistamaan ainakin yhden vanhan mallin itseltäni. Vaikka siihen meni kauan aikaa, on se nyt siirtynyt jo tiedostamattomaan mieleeni. Tämä tapa oli huomaamaton muille ja häiritsi vain itseäni. Siksi ainoa joka voi arvioida sen kadonneen olen minä itse. Muut eivät ole edes tienneet tästä. 

Vuosia sitten olin niin pahasti työn ja liiketoiminnan sisällä, että ajatukseni siirtyivät suoraan myös henkilökohtaiseen elämään. Ajattelin kaikkea liiketoiminnan vaihtotaloutena, eli kun teen jotain, vaikka siivoan, voin laskea siitä itselleni tuntihinnan. Laskin että minun ei kannata siivota itse, koska käytän siihen kolme tuntia ja siivoojalle joudun maksamaan vain tunnin työstä. Oma palkkani oli siihen aikaan sen verran kovempi, että laskin jääväni voitolle. Tämä on mielestäni vielä jollain tasolla hyväksyttävä ajatusmalli, koska sen voi jotenkin järjellä ymmärtää. Se mitä en itsessäni voinut sietää, oli kun ystäväni pyysivät muuttoapuun, ajattelin että kun autan nyt, saan myös itse apua kun sitä tarvitsen. En ikinä pyytänyt keneltäkään näitä vastapalveluksia, mutta ajattelin sitä itse siinä tilanteessa kun lähdin muutossa auttamaan. Sätin itseäni tästä todella paljon, koska koin sen olevan ajatusmallina aivan poikkeuksellisen huono. En siis tehnyt mitään pyytettömästi, tai tein kyllä, mutta en vain omassa mielessäni. Muistan vielä ajat kun nämä ajatukset tulivat mieleeni ja halusin ne pois. Ymmärsin silloin että haluan muuttaa tämän ajatusmallin itsessäni, koska vaikka muut eivät sitä tienneet, kärsin siitä itse. Vaikka tiedostin tämän asian, en voinut olla ajattelematta sitä ja kun ajattelin sitä, koin pettymystä ja itseinhoa. Olen nyt havainnut tämän ongelman poistuneen mielestäni. En ajattele enää samalla tavalla, eli nyt autan pyyteettömästi kun pyydetään. Muille ihmisille kaikki näyttäytyy samanlaisena, mutta omassa ajatusmaailmassani on paljon eroa. 

Aiempi tapani ajatella oli henkisesti raskas, vaikka silloin en sitä tajunnut. Mitä muita rasittavia tapoja kannan vielä mukanani? 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s