Olet mitä teet, vai oletko sittenkään?

Olen monesti ja pitkän aikaa toistellut hukanneeni itseni. Olen kadottanut sen joka olen joskus ollut ja en täysin tiedä kuka olen nyt. Kävimme tästä keskustelun kotona ja se herätti hyviä ajatuksia. Yhteyteni itseeni on katkennut jossain vaiheessa ja sen takia en nyt tiedä kuka olen. Koen että olen jotenkin häilyvänä tässä, mutta tarkka kuva siitä kuka olen väreilee ympärilläni kaikissa mahdollisissa paikoissa ja ajan hetkissä. Kuulostaa todella oudolta, ainakin minulle, mutta ymmärrän tämän ajatuksen. Tiedän että elämä on tässä ja nyt, mutta olen menossa jonnekin muualle, olen matkalla jonnekin. Se mitä minä olen on tulossa tulevaisuudessa ja siihen on monia erilaisia vaihtoehtoja. Mikä niistä toteutuu on vielä hämärän peitossa. Tiedostan silti sen olevan tulossa, olen matkalla sinne. 

Olen miettinyt paljon omaa identiteettiäni ja mistä se muodostuu. Aiemmin se on ollut vahvasti työsidonnainen, mutta nyt haluan siihen muutoksen. En halua määritellä itseäni sellaisten asioiden mukaan joihin en voi vaikuttaa. Miksi pyrkisin identifioimaan itseni työn kautta, kun voin tehdä sen monen muun asian kautta? Voisin olla jotain muuta kuin työni. Aiemmin määrittelin itseni työn kautta ja kun se polku tuli päätökseen, olin aivan hajalla. Kesti yllättävän kauan kerätä palaset takaisin kasaan ja luulin käsitelleeni sen asian jo silloin kokonaan. Nyt en ole siitä enää yhtä varma. Voiko mitään asiaa käsitellä täysin ja kokonaan? Onko hyväksyttävää että samat vanhat asiat nousevat välillä pintaan, asiat jotka luulin jo käsitelleeni? Parisuhteessa se on hyväksyttävää ja sitä tapahtuu, joten sitten se on hyväksyttävää myös muualla. Kun elämässä tulee turvallinen hetki voida pahoin, silloin vanhat haavat taas aukeavat ja alkavat parantua. Näin olen itsessäni huomannut ja siihen haluan myös uskoa. 

Olen myös huomannut etten halua tehdä jatkossa enää samoja virheitä. En anna työn määrittää minua. Haluan että olen jotain muuta kuin työni, vaikka se olisi kuinka iso osa elämääni. Miksi en voisi määrittää olevani jotain mikä ei liity ulkoisiin tekijöihin? Kun määrittelen itseni sisäisten asioiden kautta, en ole niin herkkä ulkoisille muutoksille. Kaikki ulkopuolinen on sellaista mihin ei voi vaikuttaa ja en halua asettaa omaa hyvää oloani toisten käsiin. Kuulostaa loogiselta ja järkevältä, mutta miksi se on sitten niin vaikea sisäistää? 

Kuinka kauan tämä matka oikein kestää? Milloin sisäistän nämä ajatukset? Heräänkö joku päivä ja äkisti ymmärrän itseäni? Epäilen vahvasti sitä. Luulen että onni lepää itse matkassa. Minun täytyy lopettaa päämäärän metsästys ja nauttia tästä matkasta kohti sitä jotain. Päämäärää ei välttämättä ikinä tule, koska en ole koskaan valmis. Jatkuva muuttuminen takaa sen, olen joka päivä erilainen, uusi ihminen. 

One thought on “Olet mitä teet, vai oletko sittenkään?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s