Olen oppinut paljon uutta, paljon hyvää

Ihmettelen suunnattomasti miten helppoa pitkän sinkkuuden jälkeen on ollut tottua yhteiseloon parisuhteessa. Parisuhteessa jossa tapasin puolison ensimmäisen kerran alttarilla ja jonka kanssa muutin yhteen viikon päästä siitä tapaamisesta.

Havahdun näin kahden vuoden jälkeen vieläkin siihen että elän nyt Tikkurilassa, yhdessä jonkun kanssa. Monesti kuulee että yksinelämiseen tottuu todella helposti ja kun on kauan asunut yksin on vaikeaa asua jonkun kanssa. Voin nyt omalta osaltani todeta tämän ajatuksen vääräksi. Se voi olla myös helppoa. Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia asua yhdessä ja elämän yhteensovittaminen on ollut jopa hämmentävän helppoa. Tottakai on tapoja jotka vaativat sopeutumista, mutta ihminen on yllättävän joustava, etenkin kun sitä haluaa. En tiedä miten tämä olisi voinut olla helpompaa, en rehellisesti tiedä. Tämä ei tietenkään ole mitenkään automaattista, eikä se onnistu jos vain toinen on siihen sitoutunut. Olisi ollut helppoa vaatia minua sopeutumaan toisen asuntoon ja elämään sopivaksi, mutta onneksi sitä ei vaadittu. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien on asunto ollut myös minun ja olen saanut siellä tehdä mitä haluan. Ihan niin kuin kotona pitääkin saada. 

Aivan ensimmäiseksi laitoimme molempien tavarat vertauskuvallisesti samaan kasaan ja otimme siitä kasasta paremmat tavarat käyttöön. Kaikki loput myimme netissä ja kirpparilla. Nyt kun katson ympärilleni, on tavaramme alkuperä puoliksi molempien. Hiljalleen sekin tietenkin muuttuu, kun vanhat tavarat lahoavat ja uudet ovat jo suoraan yhteisiä. Tai yhteisiä ne ovat myös nyt, mutta alkuperä on alunperin toisen. Alun Helsinki-Vantaa -väännön jälkeen on kaikki sujunut jopa ällistyttävän helposti. Helposti siihen nähden että itse odotin enemmän vaikeuksia tai ainakin haasteita. Voiko tämä olla näin helppoa? Kyllä se ilmeisesti voi. Työnjako kotitöissäkin on mennyt omalla painollaan tasan ja molemmilla on selkeästi omat vahvuutensa. Kaikinpuolin tuntuu että hoidamme molemmat kotia ja se ei tunnu työltä. Tuntuu että teemme kaiken yhdessä, sovinnossa ja rakastavasti. En osannut ohjelmaan hakiessa tätä pyytää, mutta tämän halusin ja onneksi sen myös sain. 

Vaikka kaikki on mennyt sujuvasti, olen oppinut kuin huomaamattani uusia tapoja. Kaikki näistä ovat enemmän kuin tervetulleita uudistuksia ja haluan pitää niistä kiinni. Tässä on listattuna ensimmäiset mieleeni tulevat uudistukset.

Vessaharjan käyttö

Nyt tuntuu omituiselta etten aiemmin ole vessaharjaa käyttänyt, vaikka olen sen omistanut. Jotenkin yksin sillä ei ole niin väliä, koska kaikki “lika” joka pönttöön asioinnin jälkeen jää, lähtee kyllä seuraavilla huuhteluilla ajan kanssa. Nyt kuitenkin tuntuisi omituiselta jättää raidat pönttöön, vaikka välillä kiireessä niin on vieläkin tapahtunut. Tämä on myös tapa joka on levittäytynyt myös kodin ulkopuolelle. Aiemmin en ollut myöskään yleisissä vessoissa käyttänyt harjaa, koska ajattelin että ei sillä ole väliä ja minä olen vain käymässä. Nyt kuitenkin se tuntuisi tökeröltä ja tämän takia olen kokonaisuutena vähän kohteliaampi ihminen. Tiina on siis omalla toiminnallaan saanut puhtaampia yleisiä vessoja koko Suomeen. 

Sängyn petaaminen

En aiemmin ikinä pedannut sänkyäni tai käyttänyt päiväpeittoja. En kokenut sitä ikinä tarpeelliseksi. Kun nousin sängystä, menin sinne seuraavan kerran kuitenkin yksin nukkumaan. Oli aivan sama onko sitä välissä pedattu vai ei. Nyt olen tästä täysin eri mieltä. Vaikka en sänkyyn vieläkään mene muuta kuin yöunille, on koti silti heti siistimmän oloinen kun sänky on pedattu. Jos jään kotiin kun Tiina lähtee, en välttämättä petaa sänkyä heti, mutta silti petaan sen jossain vaiheessa päivää. Yllätyksekseni olen huomannut myös petaavani sen aamuisin ennen töihin lähtöä, vaikka Tiina ei olisikaan kotona. En osaa enää kuvitella aikaa kun sänkyni ei ollut pedattu. Mielessäni se liittyy jotenkin elämän järjestykseen. Kun koti on järjestyksessä, on kaikki järjestyksessä. Kun kotona on siistiä, tuntuu että on kiva palata kotiin ja viettää siellä aikaa. Sänky ja sen petaaminen on tässä jopa isossa osassa. 

Hampaiden harjaus 

Harjasin aina hampaat illalla ennen nukkumaanmenoa sähköhammasharjalla. Harjasin pikaisesti ja harjasin ne kyllä puhtaaksi. Tiina kuitenkin opasti että harjata voi paljon paremminkin. Omassani sähköhammasharjassani oli värinä aina 30 sekunnin välein, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Nyt tiedän että se värisee 30 sekunnin välein nopeasti ja 2 minuutin kohdalla pidempään. Käytän hammasharjaa nyt niin että harjaan yläkertaa 2 minuuttia ja ison värinän kohdalla vaihdan alakertaan seuraavaksi 2 minuutiksi. Tämän lisäksi olen nyt Tiinan myötä tottunut harjaamaan hampaat sekä aamuisin että iltaisin. Eli entisen minuutin harjauksen sijaan, nykyään harjaan hampaita yhteensä kahdeksan minuuttia. Tästä onkin seurannut selkeä säästö hammaslääkärikuluissa. Jälleen kerran hyvä tapa johon olen avioliiton myötä oppinut. 

Aamupala ja rauhallinen aamu

Useasti olen kuullut sanottavan että aamupala on päivän tärkein ateria.  En silti aiemmin syönyt aamupalaa. En vain jaksanut ja aamulla ei ollut nälkä. Nyt syön joka aamu ja en voi lähteä töihin ilman aamupalaa. Nälkä iskee jo heti kun herään ja jotain syötävää on pakko saada. Minä olen niin laiska että itselleni keitän vain puuroa, mutta jos Tiinakin on syömässä teemme monipuolisesti vaihtuvia aamupaloja. Aiemmin keitin vain nopeasti kahvin ja lähdin kotoa, enää en edes halua niin tehdä. Nyt keitän kahvin, teemme aamupalan ja syömme sen yhdessä keittiön pöydän ääressä. On ihanaa herätä rauhassa ja syödä yhdessä. Siinä tuntuu että päivä alkaa mukavalla tavalla ja että mihinkään ei ole kiire. Mieli on rauhallinen heti aamusta ja olen huomannut laittavani kellon soimaan jo paljon aiemmin, jotta voin rauhassa myös herätellä Tiinaa. Aamu on joka päivän paras hetki. 

Monipuolinen ruoka

Syömme todella monipuolista ruokaa. Samaa ruokaa on meillä varmaan kerran kuukaudessa ja useimmiten ne ovat jo aiemmin hehkuttamiani vietnamilaisia kesärullia. Tiina lukee niin paljon ruokakirjoja että aina on uusi resepti mitä kokeilla. En yksin niitä löytäisi, koska en lue ruokakirjoja ja koska minulla ei myöskään ole ikinä ollut tarpeeksi ruokatarpeita valmiina kaapissa. Tiina on hamstrannut vuosien aikana kaappimme täyteen mitä kummallisimpia mausteita ja tarvikkeita. Kun löytää jonkun uuden reseptin, on siihen suurin osa tarvikkeista valmiina. Ainoa mitä saattaa tarvita on tuoreet ainekset. Myös Tiinan muisti on ällistyttävä. Kun Tiina näkee reseptin, tietää hän sitä lukiessa meidän kaappimme sisällön ja pystyy heti sanomaan että “tähän meillä on kaikki valmiina”. Ällistyttävää! Ja äärimmäisen ihailtavaa. Siksi Tiina onkin vastuussa ruokahuollostamme. Miltei yhtä ällistyttävämpää on ruuanvalmistuksen nopeus. Olen aina ajatellut että minulla ei ole aikaa tehdä ruokaa, mutta nyt kun teemme ruokaa, usein siihen menee vain alle puoli tuntia. Kyllä minulla on aiemminkin ollut sen verran aikaa. En vain ole tiennyt että se on niin nopeaa. Kuinka moni muu ihminen söisi hyvin jos tietäisi kaiken mitä minä tiedän nyt? 

Vihannekset

Syön nykyään hämmentävän paljon vihanneksia. Kotona on aina kurkkua, tomaattia, salaattia, bataattia, myskikurpitsaa, paprikaa, porkkanaa ja satokauden mukaan vaihtuvia herkkuja. En ole ikinä ollut mikään vihannesten vihaaja, mutta en vain ole tiennyt miten ne toimivat. Mihin kaikkeen niitä voi lisätä ja miten niitä valmistellaan. Kuulostaa tyhmältä, mutta näin se vain on ollut. Jos jotain muuttaisin menneisyydestä, tekisin paljon enemmän ruokaa ja opettelisin miten vihanneksia käytetään. On ällistyttävää kuinka hyvää ja monipuolista ruokaa niistä voi tehdä. Todella harvoin ruokaan edes tarvitsee lihaa. En edes muista milloin olisimme viimeksi syöneet punaista lihaa. En voi nykyään tilata ravintolassa pihviä tämän ruokavalion seurauksena. Vatsani ei sulata samalla tavalla enää lihaa ja pihvistä tuleva lihamäärä sekoittaa vatsan päiviksi. Hampurilaisen voin vielä syödä, mutta en enää isointa versiota. Kyse ei ole siitä ettenkö haluisi, en vain pysty. 

Vaatteet ja pukeutuminen

Olen oppinut paljon lisää pukeutumisesta. Ennen ostin mielestäni hienoja vaatteita, mutta en ajatellut miten ne sopivat yhteen. Vaatekaapissani oli paljon siis kaikkea siistiä, mutta erittäin harvat vaatteista sopivat yhteen. Nyt mietin sitä jo vaatekaupassa, eli käyn mielessäni läpi vaatekaappiani ja mietin minkä kanssa tämä vaate sopii. Usein käy niin että mielestäni hienot vaatteet jäävät kauppaan, koska joko se ei sovi minkään vaatteeni kanssa, tai sitten kuvio on sellainen joka ei vain toimi vartalooni. Ohjelmassa esiin tullut vaatteiden jatkuva sovitus johtui juuri tästä haasteesta. Vaatekaappini oli täynnä mitä ihmeellisempiä vaatteita, jotka eivät vain sopineet yhteen. Joko värien tai tyylin puolesta. Nyt minulla on myös kesä- ja talvivaatteet erikseen, sekä kaappi huomattavasti paremmassa järjestyksessä. Tämä on erittäin tervetullut muutos ja huomaan myös aivan eri tavalla nauttivani shoppailusta. Nautin siitä kyllä ennenkin, mutta siihen on nyt tullut uusia ulottuvuuksia, aivan kuten vaatekaappiini. 

On välillä hyvä havahtua hetkeen jossa elää ja huomata mitä kaikkia hyviä asioita ympärillä on. Monet muutokset mitä käymme läpi, niin ulkoiset kuin sisäisetkin, ovat hyvästä. Aina voi ajatella olevansa jo paras versio itsestään, mutta onko se totta? Kun kokeilee avoimesti uusia asioita elämässään, saattaa löytää itsestään uusia puolia. Kaikkea ei tarvitse jättää pysyväksi osaksi elämää, mutta hyvät asiat voi. Jos ei anna edes mahdollisuutta, ei voi tietää mitä jättää väliin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s