Työttömyys on sairaus

Olipas hämmentävä kuplan jakso, jossa Susanna Koski kohtasi pitkäaikaistyöttömän. Ymmärrän hyvin Susannan pointtia, pelkkä rahan jakaminen ei todellakaan riitä. Jotain suurempaa täytyisi tehdä, eikä aktiivimalli näytä ainakaan nykyisellään olevan se vastaus. Kokonaisuutena hänen vastauksensa kuitenkin osoittivat ymmärtämättömyyttä tilannetta kohtaan ja vastaukset kuulostavat paljolti siltä mitä vastaukset varmasti teoriassa olisivat. 

Teoria ei kuitenkaan ole käytäntöä. On hyvin helppoa kertoa ratkaisuksi töihin menemisen tai yrittäjäksi alkamisen. Se ei todellisuudessa ole kovin helppoa. Se tuntuu helpolta kun niskassa on vahva luotto itseensä ja olemassaoleva työpaikka. Maailma näyttää silloin erilaiselta. Kun kaikki se otetaan pois ja vastoinkäymisiä tulee saavista kaatamalla, ei olekaan enää niin helppoa “vain mennä töihin”. Ei masennustakaan kärsivälle sanota että ratkaisu on vain piristyminen, elämä on mahdollisuuksia täynnä. Tiedän itse varsin hyvin että vaikka niitä mahdollisuuksia olisi, ei niitä aina näe. Kun on tarpeeksi kauan pois työelämästä ja pyrkii työllistymään, alkavat ajatukset sulkeutua. Ei tietenkään pitäisi, mutta sitä on vaikea muuttaa. Siihen ei auta sanomiset kuten “hyville tyypeille löytyy aina töitä”, tai voithan sinäkin tehdä jotain kun pystyt puhumaan ja kirjoittamaan. Voidaan tietenkin ajatella että ainahan kaikki on mahdollista ja jos on yritteliäs, se jossain vaiheessa palkitaan. Hankalinta on päästä siihen mielentilaan ja nähdä ne kaikki mahdollisuudet. Tiedän että nämä ovat asioita joita ei ymmärrä ennen kuin ne kokee, tai minä en ainakaan ymmärtänyt. Elin aiemmin itsekin harhaluulossa tästä. Ajattelin että työttömyyteen on ratkaisuna mennä töihin ja kaikki työttömät ovat omaa syytään työttömiä. Olin järkyttävän elitistinen snobi, joka kyllä pärjäsi työelämässä, mutta siinä se kaikki hyvä olikin. Ajattelin että työttömillä on paljon aikaa käytössään, koska he eivät ole töissä. Tämä osoittautui myös vääräksi päätelmäksi. 

En ymmärrä millä laskukaavalla työttömällä on enemmän aikaa kuin työssä olevalla tai kansanedustajalla? Työttömällä on paine saada töitä. Silloin haetaan töitä ja tehdään asioita sen eteen. Olen itse ajatellut että työttömyystuki on palkka tästä työnhakutyöstä, mutta voisinko siis vain sittenkin olla hakematta töitä ja optimoida ruokamenojani? Kukaan ei ole tainnut työllistyä ruokamenojen optimoinnilla, vaan työttömyys on täyttä työtä. Voin käsi sydämellä sanoa että olen aina elämässäni helpommalla saanut rahani kuin työttömänä. Nyt kun aktiivimallikin on isketty sisään, niin sen normaalin työnhaun lisäksi pitäisi vielä käydä kursseilla. Kursseilla joita ei ole tarpeeksi ja joiden sisältö ei kaikkien tilannetta edistä. No mutta hei, ainahan voit mennä keikkahommiin. Kun on hankaluuksia löytää täysipäiväisiä töitä, ei keikkahommia ole sen helpompi löytää. Työttömän tavoite on työllistyä ja silloin niskassa on jatkuva paine siitä. Ei silloin leimata ulos päivän päätteeksi, vaan se on jatkuvaa taistelua. Niin pääkopassa kuin myös hakemusten ja piilotyöpaikkojen metsästyksen osalta. Jos käytän aikaani kotona ruokapuolen optimointiin ja kulujen tarkkailuun, tuleeko joku hakemaan minut täältä töihin? En edes viitsi kokeilla, aivan käsittämätön ajatus, vieläpä kansanedustajalta. 

Jos unohdetaan se järjetön ajatus että työttömällä on enemmän aikaa käytössään, miten se aika liittyy rahankäyttöön? Miksi penniä on helpompi venyttää jos on enemmän aikaa? Työttömällä on periaatteessa enemmän aikaa juosta tarjousten perässä, mutta siihen ei kyllä paljoa aikaa tarvita. Helpompaa sitä penniä on venyttää kansanedustajalla. Kuljetukset maksetaan työn puolesta, kunhan vain viitsii taksilla ajella. Ruokaa on varmasti usein tarjolla tapahtumissa ja jos ei ole, pystyy varmasti sopimaan lounastapaamisen jossa asiakkaat ovat valmiita tarjoamaan ruuan. Eihän siinä sitten tarvitse kuin työpäivän jälkeinen illallinen itse maksaa ja tietenkin eduskunnassa juodut kahvit. Asumiskustannukset ovat varmasti isot, mutta sama tilanne voi olla työttömälläkin, riippuen minkä palkkatason töistä tippui työttömäksi. Mistä kohtaa on siis helpompi työttömän säästää? 

Miten saataisiin muutettua kaikkien ajatusmallia ja enemmän mahdollisuuksia kaikille? Yksi lainaus keskustelusta on Susanna Kosken lause: “Jos ihminen on työkykyinen edes osittain, niin ilman muuta hänen vastuullaan on olla työmarkkinoiden käytettävissä.” Entä jos on käytettävissä, mutta mitään ei vain löydy? En usko että kovin moni ihminen on omasta halustaan työtön ja uskon että moni olisi hyödyllinen monessakin työpaikassa. Nykypäivänä vain tuntuu siltä että se mitä haetaan on jo työssä olevat ihmiset. Ihmiset vaihtavat olemassaolevasta työpaikasta toiseen ja työttömät jäävät nuolemaan näppejään. En ole tutkimusta aiheesta tehnyt, mutta voisin laittaa rahani likoon sen puolesta että monet palkkaavat tahot antavat tarkoituksella tai tiedostamattaan enemmän arvoa niille jotka hakevat työtä töissä ollessaan. Työttömyyteen liittyy jotain ihmeellistä stigmaa ja olo on kuin kantaisi tarttuvaa tautia. 

Vaikka aktiivimallista on paljon purnausta ilmassa, on siinä myös hyvää. Aktiivimallissa on hyvää sen tuoma helpotus yrittäjiksi aikoville. Mahdollisuus nostaa työttömyystukea ensimmäinen neljä kuukautta yrittäjänä on erittäin tervetullut muutos ja uskon sen edesauttavan monien yritysten syntymistä. Kuitenkin näen että yrittäjyys on vain yksi osa isossa palapelissä. Isoin parannus työllistymiseen tulisi yritysyhteistyöllä, jossa te-toimisto tietäisi paremmin minkälaisiin töihin ihmisiä tarvittaisiin ja pystyisi tarjoamaan työttömiä suoraan näihin tehtäviin. Yhtä tärkeää olisi myös tuottaa uusia palveluita työttömille jotka ovat joko menettäneet toivonsa tai ovat menettämässä sen. Joku tapa pitäisi löytää jolla yhdistetään yritykset ja työttömät, sekä parannetaan työttömien hyvinvointia. Pitäisi poistaa yksinäisyys työnhaussa ja tukea työnhakijoiden hyvinvointia. Kun oma olo on luottavaisempi ja parempi, alkavat ne mainostetut mahdollisuudet maailmassa taas näkyä. 

Olen itse ollut nyt työkkärin piirissä miltei yhtämittaisesti yli kaksi vuotta, eikä minuun ole otettu toimistosta yhteyttä kuin kerran. Mitään ei ole tarjottu, eikä mitenkään ole autettu. Olen oman onneni varassa ja se on alkanut jo tuntua. Töitä löytyy kyllä hyville tyypeille ja maailma on mahdollisuuksia täynnä. Niin on, mutta niitä on vain välillä vaikea nähdä ja niihin on hankala päästä käsiksi, etenkin kun kannat tarttuvaa työttömän tautia. 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s