Ensimmäinen oppitunti epäonnistumiseen

Tänään on jännitystä ilmassa. Julkaisen blogini. Julkinen se on jo ollutkin, mutta en ole vielä tuonut ilmi sen olemassaoloa. Pelkään sen julkistamista, pelkään siitä seuraavaa kritiikkiä. Luulisi että minä ymmärtäisin etteivät kaikki pidä samoista asioista, etteivät kaikki pidä kaikista ihmisistä ja että kritiikkiä tulee aina jostain. Olihan ensimmäinen luonnehdinta minusta telkkarin perusteella  “Ällö epävarma lihapulla”. Sen muistan varmasti ikuisesti, koska se oli niin hauska. En pahoittanut kommentista mieltäni, se nauratti ja naurattaa vieläkin. Se oli jonkun mielipide minusta ja se kommentti luotiin noin kymmenen minuutin ruutuajan perusteella. Miksi en löydä samaa rentoutta kritiikkiin nyt? Mitä niin pahaa voi tapahtua, minkälainen kommentti voisi olla niin paha että pahoittaisin mieleni? Semmoista ei pitäisi olla, enkä anna sille mahdollisuutta tulla. Tämä on minun tarinani ja huomaan että mitä avoimemmin puhun asioista, sitä parempi olo minulla on. Tarvitseeko minun peitellä mitään? Mikä voisi olla sellaista jota ei ole kenellekään muulle tapahtunut? Minua pelottaa ja minua saa pelottaa.

On toinenkin asia joka blogin julkistamisessa mietityttää. Itsesensuuri. Osaanko olla ajattelematta kuka tekstejäni lukee ja kirjoittaa asioista joista haluan kirjoittaa? Nyt se on helpompaa, koska lukijoita ei ole. Mitä sitten jos niitä tuleekin? Huomaan tätäkin kirjoittaessa ajattelevani paljon tulevia lukijoita. Tiedostan että silloin tekstini kärsii ja siitä tulee tönkköä. Se ei ole hyvää ja se ei ole sujuvaa, siitä tulee liian hiottua. Mitä enemmän tekstiä hion, sitä enemmän alan epäilemään oikeinkirjoitusta ja sitä enemmän epäilen itseäni. En haluaisi myöntää avoimesti että en tiedä kaikkia kirjoitussääntöjä tai myöntää että saatan olla huono kirjoittaja. En halua epäonnistua missään, milloinkaan ja en missään nimessä halua näyttää sitä. Tunnistan kuitenkin että niin täytyy tehdä, epäonnistuminen kasvattaa. Epäonnistumisen kautta oppii eniten.

Yksi asia mistä olen silti varma. Minulla on kerrottavaa, sitä on todella paljon. Tiedän myös että se on kiinnostavaa ja tiedän että jos en vielä osaa, niin tulen oppimaan sen kertomisen mielenkiintoisella tavalla. Tiedän että minun täytyy vain osata avautua, olla suojelematta itseäni ja olla hallitsematta kaikkea. Minun täytyy olla rehellinen, avoin ja lopettaa epäonnistumisen pelkääminen.

Tämä julkaisu on minua varten, ei muita.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s