Syntymäpäivä tulee, oletko valmis?

Olen tänään väsynyt ja mieleni on apea. Kyseessä saattaa olla aivan tavallinen apeus, tai sitten se saattaa johtua tulevista syntymäpäivistäni. Jossain vaiheessa elämää syntymäpäivistä on tullut masentavia ja ahdistavia. Myös viime vuonna kävi näin. Syystä tai toisesta tämä hetki masentaa, vaikka en tunnista itsessäni sen aiheuttajaa. En pelkää vanhenemista, eikä syntymäpäivinäni ole muutenkaan tapahtunut mitään dramaattista. Voinko sanoa etten vain pidä syntymäpäivästäni? Tekeekö se minusta jotenkin omituisen? Voisiko syntymäpäivän vain unohtaa kokonaan, jättää väliin? Haluaisin näin tehdä. Haluan ettei sitä vietetä ollenkaan, ettei kukaan muista minua. Haluan vajota jonnekin pimeään koloon ja tulla esiin vasta kun päivä on vaihtunut. En tahdo lahjoja, koska olen huono vastaanottamaan niitä. Kun olen jotain halunnut, olen sen ostanut. Kun saan lahjoja, en osaa iloita niistä ja tiedän että siitä tulee lahjan antajalle paha mieli. Miksi haluaisin kenellekään pahaa mieltä? Ainoat kerrat jolloin syntymäpäivät ovat olleet hauskoja on kun on ollut synttäribileet. Nyt niitä ei enää kerkeä järjestämään ja samalla minulla on paineet tehdä muita asioita päivällä kuin juhlia, minulla on tarve olla tehokas. Tiedän että läheiseni haluavat muistaa minua syntymäpäivänä ja koska en pysty sitä arvostamaan tai siitä nauttimaan, ahdistun vielä lisää. Ahdistun siis omasta ahdistuksestani. Oikeastaan ahdistun oman ahdistukseni ahdistuksen odottamisesta. Upea lause. Tämä jos joku on taidetta.

Kun kirjoitan tämän auki, huomaan miten naurettavaa se on. Kysymys jää silti ilmoille. Miten voin helpottaa omaa oloani? Miten voin tehdä sen niin että myös muiden odotukset täyttyvät? Kuulen jo päässäni kun minulle sanotaan etten voi vastata muiden odotuksista. En pysty vaikuttamaan niihin, jokainen luo omat odotuksensa. Niin tai näin, ajattelen silti sitä. Jos en ajattelisi, kokisin olevani itsekäs ja itsekeskeinen. Ovatko ne synonyymejä? Kannan huolen monesta asiasta, vaikka siinä ei mitään järkeä olisikaan. Voisinko ottaa sitten yhden päivän vuodessa kun en niin tee? Olen syntymäpäiväni itsekäs ja teen mitä itse haluan. Makaan sängyssä, lähden kirjoittamaan ja katoan kaikilta. Oijoi, tästä sain idean. Voisin lähteä mökille yksin tai miksi ei vaikka kaksin. Jos lähden yksin, tiedän että masentelen siellä. Masentelen omaa oloani ja sitä että olen yksin tässä maailmassa. Huomatkaa tämä ristiriita. Haluan masennella yksin sitä että olen yksin. Eikö siis olisi parempi olla edes kaksin? En osaa vastata siihen. Toisaalta haluan myös masennella. Se on välillä erittäin virkistävää ja herättävää. Ehkä voisin masennella seurassa, mutta on hankala löytää sopivaa masenteluseuraa. Liian moni lähelläni on masentelun vastakohtia. Ihmisiä joilla on hauskaa ja jotka ovat iloisia. Semmoisessa seurassa ei voi masennella. Ehkä voisin tämän mietiskelyn lopputulemana viettää tänä vuonna hauskat synttärit. Lähteä skumppalasille, käydä ostoksilla, syömässä ja viettää vain rauhallista aikaa hyvässä seurassa.

Huomaan että kirjoittamisella on minulle meditatiivinen vaikutus. Kun puran tätäkin tekstiä auki, alkaa oloni jo helpottaa. Alan uusiutumaan ja tuntemaan helpotusta, tuntemaan vapautuneisuutta. I’m back! Tänä vuonna nautin synttäreistäni!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s