Paikalla on väliä

Olen kirjoittamassa tätä tekstiä kirjastossa ja mieleni haikailee muualle. Kirjasto on hyvin kliininen paikka ja ei aiheuta varmaan kenessäkään hyviä fiiliksiä, tai ei ainakaan minussa. Ilma on seisovaa ja täällä on aivan liian hiljaista. Paikka on kuin ruumishuone, jossa jokainen yrittää varoa askeltaan ja pelkää aiheuttavansa häiriötä. Ei iloa, ei hymyjä, ei muuta kuin paikallaan polkemista ja tylsyyttä. Jopa ilma on paikallaan. Tämä on kirjaston olemus. Vaatisi paljon muutoksia saada tästä ympäristöstä dynaamisempi, nuorekkaampi ja houkuttelevampi. Täältä tullaan lainaamaan kirjat, lukemaan pääsykokeisiin ja käyttämään yleisiä tietokoneita. Tänne ei tulla oleskelemaan tai viettämään aikaa. Tulisinko sitten itse tänne useammin, jos tilat olisivat innostavampia? Kyllä tulisin.

Rakastan tunnelmallisia paikkoja, paikkoja joissa on historian havinaa. Rakastan muun muassa Helsingin keskustan Akateemisen kirjakaupan tunnelmaa ja rakastan tutkia siellä kaikkia kirjoja. Jos kirjastossa olisi samanlaista tunnelmaa, lähtisin myös sinne tutkimusmatkalle. Tutkisin mitä kaikkia kirjoja löytyy ja lainaisin niitä mukaan. Haluan tunnelmaa, haluan jotain vanhaa, klassista ja ajatonta. En halua kliinisyyttä, valkoisia seiniä ja uusia hyllyjä. Jotain samanlaista tunnelmaa kuin Akateemisessa on, tai samaa tunnelmaa vanhimmoissa kirjastoissa maailmalla on. Niissä mitä olen nähnyt televisiossa ja kuvissa. En ole vielä itse niihin päässyt tutustumaan, mutta menen kyllä heti tilaisuuden tullen. Aina kun matkustan jonnekin, olen aina ensimmäisenä kirjakaupassa tutkimusmatkalla tutkimassa mitä kaikkia kirjoja hyllyistä löytyy. Jokin kirja on myös pakko saada aina mukaan, tai muistivihko tai kynä. Jotain mitä tunnelmoida sitten myöhemmin. Ps. Tallinnassa Virun yläkerrassa on kiva kirjakauppa+kahvila. Sinne menen taas kesällä tutkimusmatkalle.

Kirjakaupoissa on muutenkin jotain taikaa. Jenkeissä on melkein joka paikassa barnes&noble, joka oikein kutsuu sisäänsä tunnelmoimaan. Siellä olen käynyt ja menen varmasti uudestaan. Pystyn näkemään siellä tulta ja intohimoa kirjoihin. Voisin hyvin kuvitella kirjoittavani koko ajan sellaisessa ympäristössä. Jättää läppäri pöydälle kun tekstiä ei synny ja vain selata muiden kirjoituksia hakien inspiraatiota. Olen huomannutkin että kaipaan inspiraatiota ja kipinää ympäristöstäni. Elän tunteella, vaikka olen aina ajatellut eläväni järjellä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s